Casa Kantolan tarina

Näkymää parvekkeelta

Miten päädyimme ostamaan talon Italiasta?

Olimme lomailemassa Comojärvellä kesällä 2010, jolloin vuokrasimme talon Lennon kylästä.

Ihastuimme koko perheellä Comon huikeisiin järvi ja vuoristomaisemiin, ruokaan, sekä ihmisiin. Loppukesällä 2010 olimme vähällä tehdä kaupat mökistä Suomessa, mutta viime hetkellä kohtalo puuttui peliin kesken kaupanteon.
Perikunnan kaikkia osallisia ei saatu paikalle pankkiin ja mökki jäi meiltä ostamatta.

Hyvä niin!
Päätimme ryhtyä etsimään lomapaikkaa ulkomailta ja Italiasta.

Etsimme taloa ensin Ligurian ja Lombardian alueelta, mutta Lombardia ja Comon alue vei lopulta voiton.
Sitten alkoi tapahtua..
Löysimme internetistä kiinnostavan talon.
Rakas ystäväni A sai avuksemme tulkin & sitten viestittiin Italiaksi paikalliselle kiinteistönvälittäjä Fabiolle, joka vastasikin viestiimme salamannopeudella.

Ihmettelemään viestin sisältöä mikä silloisella Italian kielen taidollamme vaati taas heti tulkkia avukseen.
Tämä talo oli nähtävä!
( Talo sijaitsi Zelbion kylässä n.65km päässä Milanosta ja 12km päässä Comon kaupungista.)

Mieheni lensi Milanoon, vuokrasi auton Malpensan kentältä ja suunnisti kohti pohjoista.

Tilanne oli lähinnä koominen, kun Italiankielentaidoton Suomalainen ja Enlanninkieltä taitamaton Italialainen tapaavat ja alkavat kommunikoida.
( Onneksi pian selvisi, että Fabio pärjäsikin Englannilla ihan mainiosti!)
Talo ei sitten ollutkaan tarpeeksi tilava 5-henkiselle perheellemme ja koiralle. Kaiken lisäksi kuuleman mukaan naapurissa asui jonkunasteinen kylähullu.
Tähänkö se Italialainen unelma kaatuikin?

Sain puhelun mieheltäni ja itkuhan siinä meinasi tulla, mutta..
Fabiolla olikin ässä hihassaan!
Naapurikylässä olisi nähtävänä juuri myyntiin tullut iso kaksikerroksinen talo, joka vaati remonttia, mutta oli asuttavassa kunnossa.
Pihapiiriin kuului myös vanhempi pieni remontoitava talo ja oma sisäpiha.
Mahtavaa!
Fiat sai kyytiä ja matka taittui mutkittelevaa vuoristotietä ylös Veleson kylään. Maisema alas laaksoon ja Como-järvelle oli huikea.
Jalkapatikassa kylään sisään & siellä pienen kujan varrella se odotti..tuleva Casa Kantola.

Talossa oli potentiaalia, hinta oli kohdallaan ja mieheni mukaan ”kuin meille tehty”.
Sain heti kännykkääni videokuvaa talon sisältä ja ulkoa enkä meinannut saada henkeä innoltani, meillä on kohta talo Italiasta!
Pientä ihmetystähän skandinaavinen ripeys talonostossa sai välittäjässämme aikaan, mutta eihän se ihmettelemällä..

Tilin avaaminen olikin sitten aika Italialainen juttu!
Mentiin Bellagion pankiin mukana tarvittavat dokumentit, jotta saisimme pankkitilin talokauppoja varten
( Passit, numero di codice fiscalet ja muita papereita )
Homma tyssäsi totaalisesti alkuunsa!
Virkailija kertoi tympeästi, että tilin avaaminen ei onnistu.
Kyselyä ja ihmettelyä ja meinasi siinä suosituimmat Suomalaiset kirosanatkin lennellä.
”Odotas”, Fabiohan kertoi tuntevansa pankinjohtajan.
Eihän tässä muuta voi, kun soittaa ja pyytää apua!
Hetken päästä pankkivirkailija keskusteli ja lopulta huusi asiakastiskillä puhelimessa.
Ei jäänyt arvailtavaksi mitä asia koski..matto turistico!
Hetki vierähti ja virkailija ilmoitti asian olevan kunnossa.
Bravo Fabio, grazie! Tämä on sitä kuuluisaa Italialaista asianhoitoa parhaimmillaan..

Maksoimme pian käsirahan ja välittäjämme alkoi hoitaa asioita kuntoon.
Mahtava, ihana Fabio on ollut auttamassa meitä alkuaikoina myös vesi, kaasu ja sähkösopimuksissa ja muissakin käytännön asioissa.
( Häntä on kiitelty ja lahjottu Suomalaisilla makeisilla ja designilla.
Onneksi vuosien saatossa on saatu muitakin ystäviä, joilta neuvoja ja apua on saatu tarvittaessa.)
Italiassa käytännön asiat voivat helposti kääntyä ihan muuksi käytännöksi!

Vaatihan se vielä monta käännettä ja epätoivoista yötä, mutta vihdoin lokakuussa 2010 se oli totta!
Teimme kaupat Stefano Giurianin notaarin toimistossa Comon kaupungissa (ns.pitkän kaavan mukaan Italiaksi ja tulkin käännöksellä Englanniksi.Välittäjämme mutisi lähes koko toimituksen ajan pilke silmäkulmassaan byrokratia helvetistä, mutta ihmeekseni nautin joka hetkestä.)
Suuri kiitos, grazie mille Rita B, että myit meille talosi!

Muistan loppuelämäni hetken, kun avasin oven Italian taloomme ensimmäistä kertaa.
Kävelin keittiön läpi parvekkeelle, jolta aukeaa henkeäsalpaavan kaunis näkymä alas laaksoon ja ylös vuoristoon.
Luomukaupan kanat kotkottivat naapurissa, haukka liiteli taivaanrantaan ja kirkonkellot alkoivat soida.
Ilon kyyneliähän siinä piti vuodattaa & tiesin, että löysin oman La Dolce Vitani.
Ti amo Veleso!Sydan2

Comments are closed